Lokakuu

Niin se syksy etenee ja kenttä on yhtä mutavelliä ja pihakin alkaa olla aika pehmeänä... Silti ollaan ratsastettu pihalla.. Ollaan Jyviksen kanssa treenattu pääty-ympyrää ravissa. Mulle on hyvää treeniä istua perusistunnassa Jyviksen ravi kun on aika pomppivaa.. Jyvikselle on taas hyvää treeniä noi taivutukset ja yritän saada sitä menemään rauhallisempaa ravia ympyrällä.. Alkuun se ei meinannut ollenkaan taipua eikä ymmärtänyt että pitää oikein ravata ympyrällä.. Nyt parin viikon treenin jälkeen alkaa ympyrällä ravaaminen sujua, rauhallista meno ei kuitenkaan ole :) Mutta eiköhän se siitä ala sujumaan ajan kanssa.

Sunnuntaina Sini (tyttöni) ja ponimme Topi menevät ekoihin koulukisoihinsa. Treenaaminen on ollut aika hankalaa sateisten kelien takia, mutta huomenna torstaina ja perjantaina ajelemme lähitallille kunnon kentälle treenaamaan kouluohjelmia.. Toivottavasti tuo treeni riittää.. No ekat kisat kyseessä joten tärkeintähän on mennä sinne ja tehdä parhaansa :) Saa nähä mitä Jyvis sanoo kun Topsu on monta tuntia pois.. Toivottavasti ei pistä tallia palasiks...

Sini hyppi heposilla yksi päivä esteitä tai yhtä estettä. Jyviskin hyppi muutaman hienon hypyn. Sen hypyt on aika matalia mutta pitkiä. Itse tykkään juuri enemmän tämänkaltaisista hypyistä.. Jos vaikka itsekkin joskus kokeilisi hyppiä Jylpyllä..

Pakkaskelejä odotellessa alkaa nää kurakelit riittää....

Ratsastelusta

Välillä tuntuu et Jyviksellä on neljä vasenta kaviota, kun se tuntuu kompuroivan omiin jalkoihinsa kokoajan.. Kovasti ollaan edistytty ratsastelussa, alkuun Jyvis ei tykänny kun otti lyhyemmät ohjat ja se oli vähän ihmeissään kun ei saanutkaan mennä semmoista askellajia kun halusi.. Sit alkuun se ravas hetken ja pysähty just siihen malliin et nyt mulle riittäis.. Sit jos sain hepan esim ravaamaan hyvin ja kehuin sitä niin siitä seurasi heti pysähdys :)
Nykyään kehuja sa antaa ilman stoppeja ja ohjatkin on aika lyhyellä et saa kunnon tuntuman.. Ollaa treenattu myös äänikomentoja ja ne toimiikin välillä pelkästään ei juuri pohkeita tarvi antaa..

Treenailemme taivutuksia, että turpa pysyisi kentälle ei metsään päin ja näin saamme myös askeleet kohdalleen eikä hepo kompuroisi omiin jalkoihinsa.. Myös ravissa on treenattavaa, se on kyllä kehittynyt huomattavasti.. Alun "ankanaskeleet" ovat vähentyneet huomattavasti ja ravikin on useinmiten ihan oikeaa..

Maastoilusta Jyvis tykkää, on ihanaa päästä spurttaamaan kovaa laukkaa maastossa. Kotiinpäin tulossa joutuu kokoajan pidättämään kun hepo haluaisi kiireellä kotiin.. Mutta treenaamme siis kotiinpäin kävelyä :) Raviaskeleet ovat ihan hukassa maastossa, Jyvis kun haluaisi vain laukata...

Naapurin tyttö on hypännyt muutaman kerran Jyviksellä pikku estettä ja ravissa se hyppäs ihan kunnon hyppyjäkin.. Itse en oikein noista esteistä välitä, niin mielelläni annan jonkun toisen hyppyharjoituksia tehdä :) Viime hyppyjen jälkeen menikin pari päivää ontuen, joten nyt on ostettu suojat etujalkoihin... Toivottavasti niistä olis apua...

 On se vaan niin ihanaa omalla hepalla ratsastaa ja huomata sen kehitys ja on myös kiva et se ei oo täydellinen kaiken osaava ratsu vaan pysyy mielenkiinto päällä kun on treenattavia asioita.. Opimme joka päivä toisiltamme jotain uutta.. <3 Jylppy

Minusta

Eli lyhykäisyydessä minusta vähän tietoa..
Nuorena tyttönä ratsastin säännöllisesti ja kävin leireillä. Peruskoulun jälkeen ratsastaminen jäi kokonaan ja opiskelin lähihoitajaksi. Lapsia tuli pari tyttö ja poika. Sairaanhoitajaopinnot aloitin nuoremman lapseni ollessa pari vuotias. Opiskeluaikani venyi kun innostuin tekemään töitä Espoolaisen sairaalan päivystyksessä. Maalle muutettuamme jatkoin opiskelua, josta siis puuttui käytännössä vain lopputyö. Siihen menikin melkeinpä kokonainen vuosi.. Valmistuttuani pääsin töihin Mikkelin sairaalan päivystykseen. Siellä en viihtynyt kuin reilu 4kk, osittain osastonhoitajan takia osittain vuorojen ja työmatkan.. Kesäksi pääsinkin omalle terveysasemalle töihin ja vuorot olivatkin mukavia ja ajomatkakin lyheni huomattavasti.. Työt täällä olisivat jatkuneet myös syksyllä.. Sitten sairastuin syöpään, rintani leikattiin heinäkuun lopussa ja nyt odotan viikon päästä alkavia sytostaattihoitoja..
Onneksi on noita eläimiä ja perhe niin jaksaa kaiken sairastelunkin kestää.

Jyväjemmari

Suomenhevoseni Jyvis on 14-vuotias ruuna. Jyvis on nuorempana kokeillut ravurin uraa, joka ei kuitenkaan oikein saanut tuulta purjeisiin. Jyvis ei oikein tykännyt raviradan hälinästä ja useamman ihmisen yrittämisen jälkeen ravurin urasta luovuttiin.. Niinpä Jyviksestä ruvettiin tekemään ratsua. Muutaman vuoden yhdellä omistajalla Jyvis olikin saadessaan ratsun koulutusta. Sieltä herra siirtyikin kotitalliin äidin ja tyttären ratsuksi. Sen piti olla Jyviksen (silloin herraa kutsuttiin Juusoksi) loppuelämän koti, mutta toisin kävi. Minun onnekseni tiemme kohtasivat huhtikuussa 2012. Kävin koeratsastamassa herran, joka oli seissyt viimeiset puoli vuotta. Virtaa oli, mutta ei ihan älyttömästi ja heppa osottautuikin kuuliaiseksi ja muutenkin mukavan tuntuiseksi. Yön yli mietittyäni ilmoitin että voisin herran ostaa..

Tarkoituksena oli saada herra kotiin kesän aikana, tallimme (vanha navetta) tarvitsi kunnostusta ennen sitä. Joten Jyvis majoittui suht lähelle kotiamme pieneen maalaistalliin. Ajatuksena että saisimme yhteistyön toimimaan ennen kotiin tuloa ja tarvittaessa saisimme apua ammattilaisilta. Aloitin siis Jyviksen kuntoutuksen ja lihasten kasvattamisen. Aluksi ratsastin ihan hetken aikaa aina aikaa pidentäen. Yhteistyömme rupesikin sujumaan hienosti jo muutaman viikon jälkeen. Lihasten kasvattaminen ei toki loppunut siihen vaan se jatkuu edelleenkin..

Kesäkuun alussa ponimme Topi tuli samaan talliin Jyviksen kanssa, jotta ne tutustuisivat ennen kotiin tuloa. Hepat tulikin hienosti juttuun alusta alkaen. Topi meni tyttöni kanssa leirille toiseen talliin ennen kun saimme molemmat kotiin. Sen leiriviikon hepat olivat erossa ja seuraavan kerran näkivätkin sitten kotona.

Kotiin heposet saapuivat kesäkuun lopussa. Jälleennäkeminen oli iloinen. Sitten alkoi kotiutuminen joka sujuikin nopeasti. Molemmat rauhoittuivat huomattavasti ja olivat tyytyväisiä kun saivat olla ulkona yötäpäivää ja sai syödä vihreää mielinmäärin.. Ratsastuskin sujui alusta alkaen hienosti, Topsukin oli paljon rennommin kotona ratsastaessa kun aikaisemmissa paikoissa. Jyviksen kanssa meni aikaa että pystyttiin ravaamaan "kenttää" ympäri, kaarteet olivat aluksi hankalat ja ne se menikin mielummin kävellen.. Talli ei ollut vielä valmis, Topsun puoli melkein. Se saatiikin aika nopeasti kokonaan valmiiksi ja siihen tehtiin Jyvikselle "hätämajoituspaikka". Nyt elokuun lopussa talli alkaa olemaan kokonaan valmis ja hepat ovatkin olleet jo pari yötä omissa karsinoissaan. Ihanaa kun voi varustaa hepat sisällä ja tavarat ovat lähellä. Alkuun varustimme ne ulkona.. Vielä talli kaipaa pientä näperrystä, mutta se ei estä sen normaalia käyttöä..