Minusta

Eli lyhykäisyydessä minusta vähän tietoa..
Nuorena tyttönä ratsastin säännöllisesti ja kävin leireillä. Peruskoulun jälkeen ratsastaminen jäi kokonaan ja opiskelin lähihoitajaksi. Lapsia tuli pari tyttö ja poika. Sairaanhoitajaopinnot aloitin nuoremman lapseni ollessa pari vuotias. Opiskeluaikani venyi kun innostuin tekemään töitä Espoolaisen sairaalan päivystyksessä. Maalle muutettuamme jatkoin opiskelua, josta siis puuttui käytännössä vain lopputyö. Siihen menikin melkeinpä kokonainen vuosi.. Valmistuttuani pääsin töihin Mikkelin sairaalan päivystykseen. Siellä en viihtynyt kuin reilu 4kk, osittain osastonhoitajan takia osittain vuorojen ja työmatkan.. Kesäksi pääsinkin omalle terveysasemalle töihin ja vuorot olivatkin mukavia ja ajomatkakin lyheni huomattavasti.. Työt täällä olisivat jatkuneet myös syksyllä.. Sitten sairastuin syöpään, rintani leikattiin heinäkuun lopussa ja nyt odotan viikon päästä alkavia sytostaattihoitoja..
Onneksi on noita eläimiä ja perhe niin jaksaa kaiken sairastelunkin kestää.

Jyväjemmari

Suomenhevoseni Jyvis on 14-vuotias ruuna. Jyvis on nuorempana kokeillut ravurin uraa, joka ei kuitenkaan oikein saanut tuulta purjeisiin. Jyvis ei oikein tykännyt raviradan hälinästä ja useamman ihmisen yrittämisen jälkeen ravurin urasta luovuttiin.. Niinpä Jyviksestä ruvettiin tekemään ratsua. Muutaman vuoden yhdellä omistajalla Jyvis olikin saadessaan ratsun koulutusta. Sieltä herra siirtyikin kotitalliin äidin ja tyttären ratsuksi. Sen piti olla Jyviksen (silloin herraa kutsuttiin Juusoksi) loppuelämän koti, mutta toisin kävi. Minun onnekseni tiemme kohtasivat huhtikuussa 2012. Kävin koeratsastamassa herran, joka oli seissyt viimeiset puoli vuotta. Virtaa oli, mutta ei ihan älyttömästi ja heppa osottautuikin kuuliaiseksi ja muutenkin mukavan tuntuiseksi. Yön yli mietittyäni ilmoitin että voisin herran ostaa..

Tarkoituksena oli saada herra kotiin kesän aikana, tallimme (vanha navetta) tarvitsi kunnostusta ennen sitä. Joten Jyvis majoittui suht lähelle kotiamme pieneen maalaistalliin. Ajatuksena että saisimme yhteistyön toimimaan ennen kotiin tuloa ja tarvittaessa saisimme apua ammattilaisilta. Aloitin siis Jyviksen kuntoutuksen ja lihasten kasvattamisen. Aluksi ratsastin ihan hetken aikaa aina aikaa pidentäen. Yhteistyömme rupesikin sujumaan hienosti jo muutaman viikon jälkeen. Lihasten kasvattaminen ei toki loppunut siihen vaan se jatkuu edelleenkin..

Kesäkuun alussa ponimme Topi tuli samaan talliin Jyviksen kanssa, jotta ne tutustuisivat ennen kotiin tuloa. Hepat tulikin hienosti juttuun alusta alkaen. Topi meni tyttöni kanssa leirille toiseen talliin ennen kun saimme molemmat kotiin. Sen leiriviikon hepat olivat erossa ja seuraavan kerran näkivätkin sitten kotona.

Kotiin heposet saapuivat kesäkuun lopussa. Jälleennäkeminen oli iloinen. Sitten alkoi kotiutuminen joka sujuikin nopeasti. Molemmat rauhoittuivat huomattavasti ja olivat tyytyväisiä kun saivat olla ulkona yötäpäivää ja sai syödä vihreää mielinmäärin.. Ratsastuskin sujui alusta alkaen hienosti, Topsukin oli paljon rennommin kotona ratsastaessa kun aikaisemmissa paikoissa. Jyviksen kanssa meni aikaa että pystyttiin ravaamaan "kenttää" ympäri, kaarteet olivat aluksi hankalat ja ne se menikin mielummin kävellen.. Talli ei ollut vielä valmis, Topsun puoli melkein. Se saatiikin aika nopeasti kokonaan valmiiksi ja siihen tehtiin Jyvikselle "hätämajoituspaikka". Nyt elokuun lopussa talli alkaa olemaan kokonaan valmis ja hepat ovatkin olleet jo pari yötä omissa karsinoissaan. Ihanaa kun voi varustaa hepat sisällä ja tavarat ovat lähellä. Alkuun varustimme ne ulkona.. Vielä talli kaipaa pientä näperrystä, mutta se ei estä sen normaalia käyttöä..